ilkkapollari56

"Huwitukseksi ja hyödytykseksi" - Suometar 1847 Nro 8

 

23.2.1847 nro 8                            Business opportunity: Walas-kalan pyynti

  Helmikuun kolmannen numeron sanomalehtikatsauksessa kirjoitetaan ’Kaupan- ja Työnteon-wapaudesta’. Lehti ottaakin vankasti kantaa kaikenlaista orjuutta vastaan: ’…Näin käwisi laatuun jos työwäki olisi waan puoli-ihmisiä, mutta koska Jumala on luonut kaikki yhtäläisiksi ja käskenyt meidän kaikkein elää weljeksinä, niin ei sowi millään muotoa kieltää keneltäkään kalliinta etua, wapautta, eikä hyödyttää toista toisen sortamisella; wai kuinka luulette, hywät herrat?’  Tuo viimeinen lause lienee tarkoitettu piikiksi paksumahaisille, torppareitaan riistäneille ja muka sivistyneille öykkäri-isännille, jollaisia valitettavasti on tainnut meidänkin maastamme löytyä...

Tämän numeron mielenkiintoisin tieto on kuitenkin Åbo Underrättelser –lehdestä, Suomen vanhimmasta yhä ilmestyvästä (alkaen 1824) sanomalehdestä napattu ’…jotensakkin oiwa ilmoitus Yhtyydestä Walas-kalan pyytämiseen  pohjaisesta Tyyni-merestä. Wenäjän Pohjais-Amerikalaiset owat tarinneet halullisille Suomalaisille puolta kustannuksista ja saaliista. Hanke olisi osallistujille kallis: pohjasumma 200,000 ruplaa ja jokaisen osakepääoma 5000 hopearuplaa’. 2018 rahassa nuo summat vastaavat n. 4,5 miljoonaa ja 110,000 euroa. ’…mutta jos se onnistuu, niin on suuri woitto odotettawana.’  Tsaari Aleksanteri myi sitten parikymmentä vuotta myöhemmin Alaskan USA:lle, jälkiviisaasti arvioiden hieman harkitsemattomasti. Alaskaan on siis jo varhain houkuteltu kirkonmiesten lisäksi myös kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Hanke on kenties aloitettu suomalaisen Arvid Etholénin ollessa Alaskan kuvernöörinä 1840-1845.

Kiehtova kohde tuo Venäjän itäisin osa, Alaska! Laatokalta, Valamon luostarista oli 1700-luvun viimeisellä vuosikymmenellä lähdetty jalkapatikalla pelastamaan ja sivistämään Vitus Beringin 1741 ’löytämän’ maailmankolkan pakanoita. Perille munkit tulivat parin vuoden vaelluksen jälkeen 1794, arvatenkin väsyneinä, mutta onnellisina ja matkallaan monta hauskaa kommellusta kokeneina. Ortodoksinen usko juurtui routaiseen maaperään varsin hyvin, koska siitä on vieläkin joitakin merkkejä näkyvissä.

Etholénin ja kumppanien (retkikunnan pappina koululaitoksemme isä Uno Cygneaus) matka komennuspaikalleen kesti Kap Hoornin kärjen kierroksineen noin vuoden 1839-40. Rouva Etholén ehti muistaakseni synnyttääkin samalla kun paatti pistäytyi Chilen Santiagossa. Cygnaeus palaili kotiin 5 vuotta myöhemmin Siperian halki, ratsain ja reellä. Oli tainnut saada merimatkailusta tarpeekseen.

Pyydettiinkö suomalaisharppuunoilla koksaan valasta? En tiedä vielä. Mutta ainakin yksi maanmiehemme, Gustaf Nybom/Niebaum  kunnostautui alueella hylkeenpyytäjänä. Myöhemmin, vuonna 1879, myytyään Pribilof-saaren pyyntioikeutensa hän perusti Kalifornian Napan alueelle Inglenookin viinitilan, joka päätyi myöhemmin ohjaaja Francis Ford Coppolan omistukseen. Vieraillessani v 1991 tuolla tilalla liehui salossa hylkeenpyytäjä-Kustaan kotimaan siniristi. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.