ilkkapollari56

"Huwitukseksi ja hyödytykseksi" - Suometar 1847 Nro 15

huhtikuu 1847, nrot 15-17           Vårt land…

  Harvennan nyt uutisseulaani ja katsastan kerralla kolme Suomettaren huhtikuun 1847 numeroa. Mielenkiintoista luettavaa olisi kyllä paljonkin, mutta ei juuri Vapaavuoron kynnyksen ylittävää. Gottlundia ja hänen Suomi-lehteään tietysti pistellään taas (viittaus numeron 11 juttuun): ’Herra Panén oli siis ensimmäinen, joka ei katsonut Kirjall. Seuran ilmoitusta niin ”häpiälliseksi” kuin se ”Suomesta” oli tuntunut,… Suometar tuntuu olevan vahvasti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran asialla.

Aha, tässäpä merkittävä uutisenpoikanen, sopivasti nuorten jääkiekon maailmanmestaruuden kunniaksi: Numero 16 luettelee juuri ilmestyneen ’Fosterländsk album’ –julkaisun sisällön. Siihen on näköjään sisältynyt: ’Meidän maa, laulu Runebergiltä’. Siinä siis tuleva kansallislaulumme. Mutta hetkinen…  Wikipedian mukaan säveltäjä oli muuan F. A. Ehrström… Jaa, tämä versio ei siis jäänyt elämään, sillä Flooranpäivänä 13.5.1848 Helsingin Kumtähden kentällä laulettiin jo tällä tutulla Paciukselta tilatulla sävelellä. Ja loppu on, kuten ennenkin, historiaa. Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisessä osassa Vårt land ilmestyi samana vuonna, 1848, mutta suomennettiin ’virallisemmin’ vasta 1867-1877.

Seuraavassa numerossa Ahlqvist julistaa jo suomen kielen voittokulkua: ’Mutta nyt alkaa, niin kuin sanoimme, kieli jo olla kyllin wiljelty eikä osaajatansa estä ensinkään jos mitäkin asiaa sillä toimittamasta, maamme siwistyneemmät hieroowat silmiänsä isänmaan ja äitinkielen lemmettömyyden unesta heräten, ja katsahtawat ympärillensä, kysellen ja arwellen, minkälaista tämä uusi kieli, jota entisen siaan niin woimallisesti pyydetään, kumminkin mahtanee olla.’

Huhtikuun viimeisestä numerosta löytyy sentään selkeä ohje palstatilaa haluaville runoilijoille ja sanasepoille: ’Niitä hywäntahtoisia, jotka lähettäwät omia tekojansa Runoja näihin Lehtiin pantawiksi, pyytäisimme seuraamaan runomittaa (meter) semmoisena, kuin se on Kalewalassa. Oikian runomitan tuntemiseen auttaisi waarin ottaminen siitä, mitä Lönnrot on tästä kirjoittanut Kalewalan Esipuheessa ja Kallawedessä, niin myös Suomettaren miettimisistä Numeroissa 11, 13 ja 14.’ Siis meidän lehteemme vain kalevalamittaa, sitä vaka vanhaa nelipolvista trokeeta, please. Runeberg riimitelköön på svenska miten tahtoo.

Ja mainitaanpa vielä, että Suomettaren levikiksi v. 1847 Wikipedia ilmoittaa 258.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Suomen kielen nopea kehittäminen kulttuurikieleksi 1800-luvulla oli hämmästyttävä kulttuuriteko. Valitettavasti sen arvoa ei nykyään aina ymmärretä.

Käyttäjän ilkkapollari56 kuva
Ilkka Pollari

Kiitos, Olli kommentista, oikeassa olet.
Neljästä suuresta, (Snellman, Runeberg, Lönnrot, Topelius) kirjoitti suomeksi oikeastaan vain Lönnrot. Kouluaikana - emmekä myöhemminkään - oppineet tuntemaan ja arvostamaan esimerkiksi näitä Suomettaren tulisieluja, saati sitten satoja muita, taka-alalle tai kokonaan piiloon jääneitä kielen rakentajia. Hyvä että ehtivät touhuta ennen sortovuosia!
Perustasta tuli vahva. Ruotsiksi koulunsa käynyt Aleksis Kivi kirjoitti sitten jo kauneinta suomen kieltä, koukeroista vapaata - vain parikymmentä vuotta Suomettaren syntymän jälkeen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Antti Tuuri (ei Maikkarin uutistoimittaja vaan vanhempi tuottelias kirjailija) sanoi äskettäin tv-haastattelussa, että Seitsemän veljestä on ensimmäinen suomenkielinen romaani, ja yhä paras. Aijaijai kuinka hieno lausahdus!

Antti Tuuri:

https://images.cdn.yle.fi/image/upload/w_1024,dpr_...

Antti Tuuri:

https://im.mtv.fi/blob/1776740/c3dd7c3d6ce30443087...

Käyttäjän ilkkapollari56 kuva
Ilkka Pollari Vastaus kommenttiin #3

Kyllä!
Teemu Keskisarjan uusi Saapasnahka-torni valottaa mainiosti Aleksin suurtyötä. Kieli on yksi merkittävä tekijä. Mutta on myös ihme miten hän, kenties ainoana maailmassa, on onnistunut tässä kerrontatavassa, teatterimaisten vuorosanojen ja 'kertojan' vuorottelussa. Seitsemän avainhenkilön kanssa oli tietysti pakko keksiä jotain muuta kuin '...sanoi Juhani, ...lisäsi siihen Eero, jne.' Mielestäni tämä ratkaisu auttaa lukijaa näkemään.